Säästöliekkiä ei ole todettu tieteellisesti, mutta käytännön työssä se tulee Patrikin mukaan vastaan.

Tuo Johnan linkin teksti on itse asiassa muutaman vuoden takaa. Sittemmin sässätöliekin vaikutus on epäsuorasti todettu tutkimuksissa, joten asia on kyllä selvä.

Mitä suurempi energiavaje, sitä suurempi säästöliekki. Ja siksi jossain menee raja jolloin syömisen vähentäminen ei ole enää järkevä ratkaisu painonhallintaan vaan säästöliekin poisto ja aloitus uusista lähtökohdista.

Eli säästöliekki on kyllä totta. Toisaalta kaikki mikä jumittaa ei ole säästöliekkiä ja sen niskoille laitetaan välillä liikaakin asioita.

Kiitos tarkennuksesta, Patrik!

Kiitos kaikille vastauksista!

Luin tuon linkin minkä Johna oli laittanut tuohon. Siellähän oli monia kirjoituksia mitkä oli tuttua tekstiä, ihan kuin itse olisin ne kirjoittanut!

Eli olenko ymmärtänyt oikein: säästöliekistä pääsee eroon syömällä enemmän ja jatkamalla liikuntaa normaalisti kuten ennen Mutta painohan nousee tuossa lisää vaan vai?

Minä tiedän että syön liian vähän liikuntaan nähden. Mutta se on niin vaikeaa syödä terveellisesti niin että ruokaa tulisi syötyä tarpeeksi. Pitää nyt pari viikkoa pitää ruokapäiväkirjaa ihan tarkasti ja katsoa miten vähän oikeasti syön

T. tahtoo asiaan muutosta

Paino saattaa tosiaan nousta aluksi hieman, kun alat syödä enemmän - vaan ei välttämättä. Muutaman viikon kuluttua sen pitäisi myös kääntyä laskuun.

Säästöliekki pitäisi saada joka tapauksessa puretuksi eli elimistö pitäisi saada taas totutetuksi "normaalille kulutusvaihteelle" eli ei siinä ole oikein vaihtoehtoja.

Tästä vanhasta ketjusta löytyy ainakin muutama omakohtainen kertomus säästöliekistä: Isolla säästöliekillä olleiden kokemuksia.

keskiviikkona, 6. syyskuuta 2006 klo 00:09 Johna kirjoitti::
Hei!
Me kaikki laihduttajat olemme enemmän tai vähemmän säästöliekillä, kun syömme vähemmän kuin tarvitsisimme, mutta joillekin on käynyt niin, että säästöliekki on kasvanut liian suureksi ja painonpudotus on pysähtynyt. Minusta olisi kivaa, jos te joille on käynyt näin, kertoisitte lyhyesti tai aivan yhtä hyvin pidemmän kaavan mukaan, mikä johti tuohon tilaan, miten huomasitte sen, miten puritte sen sekä mitä muita huomioita teitte siitä. Näitä tarinoita on yksittäin siellä sun täällä keskusteluketjussa, mutta voisi olla hyödyllistä koota niitä yhteen paikkaan.

Miltäs kuulostaisi?

Minä laihdutin 10kg ja pääsin tavoitepainooni -05. Puolitoista vuotta olin siinä painossa. Mitään syömisiä tai liikuntoja en muuttanut (tarkistelin silloin tällöin pistokokeilla kcal-määrät ettei nouse). Edelleen harrastin liikuntaa 3-5 kertaan viikkoa. Paino alkoi jumittamaan. Vähensin syömisiä kun ajattelin siinä vaiheessa että syön sittenkin varmaankin liikaa kun paino nousee. Namipäivänäkin söin ihan pikkuisen herkun, tyyliin 2 lakua, viikolla en herkkuja ollenkaan. Puoli vuotta taistelin tässä "tilassa" (missä paino nousee vaikka omasta mielestä en syö liikaa, ei kyllä siinä vaiheessa tullut mieleen että söisin liian vähän!). Kävin Personal trainerin luona ja se laski kcal ja katsoi liikunnat. Liikunnoista kehui miten monipuolisesti ja paljon harrastan liikuntaa. Syömisistä sanoi että syön LIIAN VÄHÄN: 1200-1400kcal päivässä. Ja se oli liian vähän liikkujalle. Hän sanoi että olen säästöliekillä ja se oli ensimmäinen kerta kun koko asiasta kuulin. PT käski syödä enemmän ja jatkaa liikkumista. Näin tein. Paino alkoi nousta. Se nousi 10 kg eli kaikki minun kilot takaisin mitä olin aiemmin saanut pois. Mutta tiukasti pidin kiinni PT:n neuvoista ja jatkoin enemmän syömistä. Minulle olisi minulle siinä vaiheessa kuulunut tulla 2800kcal mutta PT sanoi että on liian iso muutos elimistölle joten päädyttiin 1800-2200kcal (tämä oli ns. herätys-kcalmäärä elimistölle). Myöhemmin PT:n kanssa päätettiin että syömiset tiputetaan nyt 1500-1800kcal. Tuollakin minun painon pitäisi laskea. Sitten luettuani jostain että kcal määrää kannattaa vaihdella niin että liikuntapäivinä syö enemmän, lepopäivinä vähemmän, joten jatkoin sillä. Paino nousi nousemistaan. Nyt kesällä kävin lääkärissä jossa verikokeet otettiin ja mitään niistä ei löytynyt onneksi, ja lääkäri sanoi ettei osaa auttaa painon kanssa muuta kuin lähettää ravitsemusterapeutille, mutta sekään ei löytänyt mitään syytä tähän (kumpikaan ei uskonut säästöliekin olevan olemassa). Painonnousu loppui (syytä en tiedä kun muutoksia en ole tehnyt), mutta se ei laskekaan. Eli nyt ollaan tässä tilanteessa. Ottaa pattiin kun on mennyt niin älyttömästi aikaa kun mitään ei ole tapahtunut painon suhteen (jumivaihe (ei nousuvaihe) nyt kestänyt kohta vuoden), mutta tietysti olen onnellinen että se paino ei enää nousekaan.

VOIKO OLLA TOTTA, ETTÄ LÖYSIN VASTAUKSEN, MIKSEN LAIHDU. syön liian vähän. tuo BORG`n artikkeli säästöliekistä sai minut tajuamaan, että taitaa olla niin. Painan 80 kg ja olen yrittänyt laihduttaa,terveellisesti, olen tutustunut terveelliseen syömiseen, kuitenkin ajattelin, että mitä vähemmin syö, pitäisi laihtua. Siskoni avulla löysin Kiloklubin ja aloin merkitä syömisiäni tarkoin tosin vasta viikon ajan, huomasin etten millään tahdo saada riittävää määrää kokoon.Suht tyytyväinen olen, että pallurat muuttuvat herrkkupalloa mukaan ottamatta keltaisiksi, siis aika hyvin.

Nuo "oireet" säästöliekillä olemisessa sopivat, ruumiinlämmön aöhaisuus ja aina alemmas meni, kun ei sitten senkään vertaan ollu nälkä.Myös tuo paleleminen kun ei ptäisi olla mitään syytä, ja lääkäritkään ei kumpaankaan osanneet mitään sanoa, olivat vain ymmällään. Nyt oon koittanut saada määriä ylemmäksi, en vieläkään yatpeeksi, mutta yritetään saadaa.

AIHEUTTAAKO TUO MUUTOS NYT SITTEN VÄLIAIKAISTA PAINONNOUSUA, MINULLE ON TULLUT N. 3 KG KILOJA LISÄÄ. tasoittuuko se ja lähtee laskuun, vai pitääkö syömistä laskea takaisin, ettei 90 kg tule.

Liikunta on minulle hankalaa, kun lihastauti, jossa ei lihakset surkastu, mutta aiheuttaa nopeaa väsumystä ja lisäksi läppävika ja rytmihäiriöitä, outoja sellaisia.Hoidetaan sepelvaltimotautina, kolestroli yli 4, mutta hyvät rasvat ovat kohdallaan.Nyt flunssa, ja silloin liikunta kielletty. Kroppani kuitenkin tykkää liikunnan tuomasta mielihyvästä ja se piristää. Tahtoo välillä jäädä melkein istumiseksi koko elämä, kun mieli maassa ei mikään huvita. Nyt taas olis motivaatiota.

Lähteekö tuo paino laskee jos vaan jatkan ja yritän saada nuo laatupallot raiteilla pysyy Liikkua aloitan taas tästä pikkuhiljaa kun paranen. Ei se ole kovin vauhdikasta, mutta kuntosalia, uimista ja pääasiasssa kävelyä omien voimavarojen mukaan.Se kyllä minulla vastaa suurempaa rassitusta kuin terveillä.

MUTTA SAANKO KOMMENTIN TUOHON, LÄHTEEKÖ SE SIITÄ ALESPÄIN VAI PITÄÄKÖ JOTAIN VIELÄ LISÄKSI TEHDÄ. vASTAUKSESTA KIITOLLINEN LAIHDUTTAJA. kIITOS TÄSTÄ HIENOSTA PALVELUSTA, ON TIETOA JA RUOAT ON HIENOSTI LÖYDETTÄVISSÄ, EI KENENKÄÄN PITÄISI MARISTA, ESITTÄKÄÄ MIELUUMMIN TOIVEENA. T.SEISI


--ibid muokkasi kappalejaon, jotta tekstiä on helpompi lukea.--

Jos olet ollut säästöliekillä, paino lähtee kyllä ajallaan alaspäin, kunhan jatkat parempilaatuista ja riittävää syömistä. Jos olet syönyt tosi vähän, osa painonnoususta ei ole edes rasvaa vaan luultavasti suolessa on aiempaa enemmän massaa. Sekin painaa. Lisäksi eri ihmisten kehot reagoivat eri tavoin ruokavalion muutokseen, mikä sekin saattaa aiheuttaa vaa'alla näkyvää painonnousua, vaikkei se lihomista olisikaan. Lihominen on siis rasvakudoksen lisääntymistä.

Hei Seidi,

toivottavasti sinulta on mitattu kilpirauhasarvot. Palelua ja väsymistä, jopa rytmihäiriötä, ym. voi aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoiminta, se kun vaikuttaa kaikkiin elitoimintoihin.

Itse olin viime talven liian alhaisella kilpirauhashormonilla (ja ties kuinka kauan, kuitenkin jo 2003 minulle on määrätty thyroxinia, joka vastaa kilpirauhashormonia, vajaatoiminta löydettiin "hyvälaatuisia, kestävyysliikunnasta johtuvia" rytmihäiriöitä tutkiessa) ja lihoin yhden talven aikana univajeineen ainakin 5 kiloa (en tykkää käyä puntarilla, nyt jotain 93 ja tällä viikolla liityin Kiloklubiin). Tänä syksynä annostusta korjattiin, ja toivon että "vähälläkin syömisellä" (se on niiin suhteellista) lihomiseni loppuu. Kun mies (lihaksikas ja normaalipainoinen) tuntuu saavan syödä mitä vaan eikä liho, ja itse jos otan suklaapalan, niin jo kiristää farkut...